6.2.2016

Fenkoli-omenasalaatti persialaisen keittiön tapaan

Lähi-idän ja persialaisen keittiön maut on niin mun juttu. Niihin tutustumisen mahdollisuudet sekä rafloissa että kotikeittiössä ovat kuitenkin Suomen oloissa rajalliset... Raflatarjonta on niukka ja reseptiikan sekä ainesosien kanssa saattaapi olla haasteita.

Gummeruksen toimesta saatiin nyt Suomenkin markkinoille Persiana-keittokirja, joka on mainetta ja palkintoja maailmalla kerännyt opus kaltaisilleni kotikokeille. Reseptit kuvineen ovat todella herkullisia, ja teos sisältää sekä perinneklassikot että soveltavampia annoksia persialaismauin. Ja mikä tärkeintä, ohjeet sopivat kotikeittiössä toteutettaviksi ja ainesosat löytyvät pääosin tavan suomalaisesta marketista.


Gummerus tarjosi meitsille Persianan luettavaksi, ja olikin vaikea päättää mistä aloittaisin uuden ruokaraamattuni testaamisen. Varsinkin broileriruoat ja tagine-tyyppiset annokset houkuttelivat, mutta päätin sittenkin lähteä liikkeelle erikoisemmasta lisukkeesta: fenkoli-omenasalaatti tillin ja granaattiomenan siemenien kanssa. Kuulostaa jännittävältä yhdistelmältä... ja näyttää hurjan kauniilta!

Ja lopputulos ylitti odotukset! Kirja lupailikin, että sitruunalla kesytetty fenkoli maistuisi siitä vähemmän välittävillekin, tosin itsehän pidän fenkolista kaikissa muodoissa (vaikka raakana haukaten). Se, mikä minua sen sijaan arvelutti, oli tilli. Ja mm. sen yhdistäminen omenaan... Miellän nimittäin tillin edelleen vain ja ainoastaan kalakeiton mausteeksi tai uusien perunoiden rikkaruohokoristeeksi. Mutta nyt on taas yksi lapsuuden trauma selätetty. Tässä lisukeannoksessa tilli maistui ensimmäistä kertaa minusta sille, että sen todella kuuluu olla mukana ja että se tuo lisäarvoa annokseen.

Tämä raikas, kirpeä, makea ja rouskuva lisuke syötiin meillä mausteisen broilerimurekkeen kanssa. Toimi! Erityisesti suosittelisin tätä kalaruoan kylkeen, sitruuna ja tilli komppaisivat takuulla kalaa mukavasti.


Kirjassa. Ja ite perässä.



Fenkoli-omenasalaatti

Ohjeen alkuperäisversio löytyy opuksesta: Persiana

1 sitruuna
oliiviöljyä
1 iso fenkoli(mukula)
1 iso punakuorinen omena
tilliä (puoli ruukkua)
granaattiomenan siemeniä (puolikas hedelmä)
suolaa
mustapippuria

Purista sitruunan mehut isoon kulhoon, ja vispaa joukkoon reilu loraus oliiviöljyä. Mausta liemi rouhaisemalla mukaan suolaa ja pippuria. Leikkaa fenkoli isoiksi lohkoiksi, ja suikaloi lohkot ohuiksi siivuiksi. Pyörittele fenkolisiivut heti sitruunamehu-öljyseoksessa tummumisen välttämiseksi. Suorita samat pilkkomis- ja sekoitustoimet omenan kanssa. Nämä kasvikset saa mieluusti jättää hetkeksi marinoitumaan vaikkapa jääkaappiin.

Irroita granaattiomenan siemenet, ja saksi tilli silpuksi. Lisää molemmat salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.



Lähi-idässä on käyty myös paikan päällä.
Ja niin paaaljon olisi lisää nähtävää ja maistettavaa...

30.1.2016

Runebergin kuppikakut

On taas se aika vuodesta, jotta laskiaispullista ja Runebergin tortuista alkaa puskea uusia versioita vähän joka tuutista. Ja nimenomaan tuutilta tämän vuoden laskiaispullat monessa paikassa näyttävätkin, kun Ruotsissa viime vuonna herra Mattias Ljungbergin lanseeraama semmelwrap eli laskiaispullawrap on rantautunut kunnolla myös Suomeen.


Meilläpäin laskiaispullat tehdään ilman suurempia kikkailuja, koska kaikki pitävät tuosta tutusta pullasta juuri sellaisenaan (HILLOLLA). Pullien muoto on kenties joka vuonna hieman omanlaisensa, ja pullataikinassa on joskus rusinoita ja joskus ei... Mutta siihen variointi yleensä loppuu.

Runebergin tortut on taas vähän eri juttu. Nämä eivät (varsinkaan karvasmantelilla maustettuna) herätä ihan samoja lämpimiä kiintymyksen tunteita, joten pieni säätäminen on jopa toivottavaa. Ja siis edelleenkin aidon tortun muotoiset vuoat puuttuu koko laajennetun perhepiirin keittiöistä, joten kun ei voi tehdä täysin perinteistä, niin laitetaan ihmeessä tuunaushattu oikein kunnolla syvälle päähän.


Kunhan manteli ja vadelma säilyvät, olen avoin uusille Runeberg-ideoille. Aiemmin olen tehnyt perus Runebergin tortut esim. muffinivuoassa paistaen, mutta myös taiteillut luovemman Runebergin kakku -variaation. Tänä vuonna otimme käyttöön minimuffinivuoat ja cupcake-tyylin. Mutta ei sitä sokerikuorrutetta, jonka säästän mielummin joulupipareille, vaan tuorejuustokuorrutetta! Ja vadelmahillo piiloon muffinin uumeniin. Runeberg-cupcake, hauska tavata!

Kuppikakkujen ei-pursotettavan kuorrutuskäsittelyn voi opiskella YouTube-videolta. Tykkään itse enemmän näistä lastalla tai veitsellä kierteeksi kiepautetuista kuorrutuksista, luultavasti psykosomaattisista (positiivisista) syistä... Eli koska Nykissä Magnolia Bakeryn kuppikakut olivat sen tyylisiä. En takuulla koskaan unohda tuota kokemusta. Ehkä elämäni paras sokerihumala.



Rouhittua mantelia kruunuksi...



Runebergin kuppikakut

(pellillinen minileivoksia)

1 muna
0.75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
0.5 dl öljyä
0.75 dl maitoa

1.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

+ vadelmamarmeladia
+ tuorejuustoa

Vatkaa muna ja sokeri sekaisin. (Käytin itse tomusokeria, koska tavan sokeri oli loppu...) Mittaa ja sekoita saman kulhon aineksiin myös vaniljasokeri, kaneli, kardemumma, öljy (mulla kookos-) ja maito. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, mantelijauhe ja leivinjauhe. Yhdistä kuivat ja kosteat ainesosat, ja sekoita koko sotku tasaiseksi taikinaksi.

Lusikoi taikina (silikoni)muffinivuokiin. Paista 200 asteessa. Miniversiot kypsyvät jopa alle 10 minuutissa, isommat vievät vartin tai enemmänkin.

Paina jäähtyneisiin leivonnaisiin kolo hilloa varten. Käytä esim. pyöreävartista puulusikkaa tai jos ei sopivaa keittoövälinettä löydy, toimii tässä sormikin. Lusikoi tai pursota koloon hilloa ja kuorruta leivonnainen lopuksi pehmitetyllä (eli huolella sekoitetulla) tuorejuustolla. Halutessaan tuorejuuston voi makeuttaa sokerilla, mutta meilläpä ei haluttu! :D


23.1.2016

Auringonlaskuja maailmalta (ja burgereita Sellosta)

Vuodenvaihteessa meikäläisellä oli runsaasti reissaamista. Edes takaisin etelään ja itään. Sekä työn että perheen tapaamisen ja ihan lomailunkin merkeissä. Ja siitähän mä tykkään, maisemanvaihdoksesta! Ja reissusta on aina myös kiva palata kotiinkin, maailmaa nähdessä oppii iloitsemaan uusista kokemuksista mutta myös arvostamaan tutun kotoisia juttuja. :)

Auringonlaskun hetkeä viettää koti-Suomessa ihan liian harvoin ulkona ihailemassa, kun taas matkalla ehtii. Ohessa muutamia ilta-auringon värejä ennen ja jälkeen vuodenvaihteen eri kohteissa.


Marseilles, Ranska.


Leuven, Belgia.


Muscat, Oman.

Uutta vuotta ja uusia kujeita juhlisti myös äskettäin Sellossa avattu O'Learys, jonka spesiaalijuttu on burgerit ja sporttibaarimeininki. Saimme kutsun lähteä testaamaan ruokalistaa ja tunnelmaa, joten let's menox, sanoi Annie Lennox...

Maistelimme O'Learysin menua pitkän kaavan mukaan, ja arviomme mukaan paikan parasta antia ovat tosiaankin NE burgerit. En ole oikein koskaan innostunut hampurilaisista, mutta näillä laadukkailla ja juuri oikeaan kypsyyteen paistetuilla paksuilla piffeillä burgeri vakuutti jopa minut! Kalifornialaista unelmaa mallaava burgerini sisälsi guacamolea ja toimi erinomaisesti.