18.4.2014

Onnistelua: Koiramäen pajutalli, oliiviyrtti, minttusklaata housuilla...

Kivaa pääsiäistä! Vapaapäivät on erittäin jees, aurinkokin paistaa ja suklaamunat sulaa suuhun. Etenkin Milkan erikoisemmat maut, jotka kannettiin Belgiasta.

Pääsiäsisenä tai muulloinkin mahtava kohde pääkaupunkiseudulla on Koiramäen pajutalli. Nähtävää, koettavaa, puuhattavaa ja ostosteltavaakin. Ja siis auki myös pääsiäisen tienoon!

Onnistutaan lisää!




Sata syytä olla onnellinen


#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)


#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!


Kun on nämä päällä, ja katsoo peiliin...
Minttusuklaa! :D

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!



#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti! (Ensikokeilu munakkaassa.)



#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!! (Koiramäen pajutallin opeissa tuotettu.)


#19 Pyöräilykauden avaus. (Kuva on kyllä viime kesältä.)




#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!


15.4.2014

Löytyy itua ja munaa! Komeakin vielä!

Ja nyt ei puhuta mistään ihannemiehen kriteereistä. Joku roti! Ei… Puhutaan kevyestä, helposta lounaasta. Joka nykytavan mukaisella tavisraflan listalla kulkisi itsestään selvästi nimellä itua ja munaa. Ja ei siinä paljon muuta tarvitakaan. Roima määrä Worcester-kastiketta vain. Ja kun jääkaapissa semmoinen oli, puristinpa sekaan yhden limelohkon mehunkin. Ja juustoraastetta. Lopputuloksena munakas.


Itumunakas.


Mitä itua? Mungpapua. Olen ihan keltanokka itujen ostamisen suhteen, mutta ehkäpä hippiydyn tästä kokemuksesta taas hieman lisää. Idut rouskuvat mukavasti suussa, ja sopivat siis kivasti salaattiin. Munakasta varten kuitenkin kieräytin ituja pannulla jo etukäteen, ja ne saivat kypsemmän oloisen maun. Lihaisamman ja pähkinäisen! Ihan totta. Eli idut pannuun ja siihen päälle muutama vatkattu muna (ja Worcesteria ja juustua). Töki lastalla, ja käännä loppuvaiheessa munamassa puolikuuksi. Mitä pienempi pannu, sen komeampi munakas!

12.4.2014

Punaviinipiirakka

Tiedättehän tunteen, kun vastaan tulee resepti, jota on aivan pakko kokeilla. Ja ohje jää kuitenkin vain sinne muiden kirjanmerkkien joukkoon keittokirjan väliin tai internetselaimen arkistoihin. Tämä punkkupiirakan resepti kuuluu juuri tuohon kategoriaan, mutta sen onnistui kuitenkin pyristellä pinnalle hyvinkin pitkän säilönnän jälkeen. (Ja ei niin, ettäkö olisin sen unohtanut. Ei omituinen punaviinipiiras noin helposti liukene muistista. Lähes säännöllisin väliajoin se muistui mieleen. Tekemättömyyden yhtenä tekosyynä mainittakoon, ettei hyvää pinot noiria vaan jää tähteeksi reilua kahta desiä ihan joka päivä.)


Ja kyllä... Kyseessä on punaviinipiirakka. Makeana jälkiruokana. Bongasin sen aikoja sitten Uuden-Seelannin kotileipurikisasta. Ja sen jälkeen salapoliisietsin reseptin onnistuneesti netistä: Red Wine Tart (LifeStyle FOOD / New Zealand's Hottest Home Baker). Ja Herran (Rouvan?) vuonna 2014 vihdoin sain piiraan leipaistua.

Wow! Punaviinipiiras oli oikea succès [lue: suksee]. Tämän makua oli vaikea kuvitella etukäteen, vaan olipa kaiken jännityksen väärti. Täytteessä on siis punaviinia kaksi desiä ja risat, ja punkku kyllä maistuu tunnistettavasti. Makeutta on, ja samoin kanelia, joka on selkeästi tästä lähtien punaviinin BFF. :) Mutta varoituksen sanana sellainen sivuhuomio, että tämä ei ole sitten lastenkutsujen piirakka.


Uu-uu-uunissa. Näytti vähän erilaiselta.


Reseptin noudattamisesta muuten sen verran, että vaikka tein täytteen tunnollisesti (poislukien maissitärkkelyksen korvaaminen perunajauhoilla), niin piirastaikinan kanssa piti sooloilla. Tulkitsin, että normipohjan voi ihan hyvin säveltää näppituntumalla. Eli käyttämällä siihen ne jauhopussien pohjat. Varsinkin, kun alkuperäinen ohje kiukutteli kolmen munankeltuaisen voimin (paheksun suuresti näitä keltuais-valkuais-epätasapainoilijoita).

Eli jos saan yllytettyä sinutkin testaamaan punkkupiirasta, tee ihmeessä oma pohjavalintasi. Tässä antamani ohje ei ole optimaalinen, vaikkakin antoi kivan rapean pohjan. Siinä vaniljan maun lisäksi luonnetta toivat unikonsiemenet.


Punaviinipiirakka

(max 20 cm vuoka)

Pohja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväjauhoja
1 rkl sokeria
0.5 tl vaniljaa
1 mm suolaa
1 rkl unikonsiemeniä
50-75 g voita/margariinia
noin 3 rkl kylmää vettä.

Sekoita jauhot, mausteet ja siemenet. Kuutioi rasva ja nypi se kuiva-aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Mittaa joukkoon vesi, ja pyöräytä massa ripeästi taikinapalloksi (ja kiroile, jos on hankalaa). Kelmuta ja laita jääkaappiin. Kaulitse taikina voidellun irtopohjavuoan uumeniin, ja esipaista sitä "sokkona" 190-asteisessa uunissa noin vartin verran.

Täyte
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
2 tl kanelia
2.25 dl punaviiniä, pinot noir

Sekoita kaikki täyteaineet huolella, mutta vältä vaahdonmuodostusta (en vaan tiedä miten se onnistuisi). Kaada (siivilöi) täyte esipaistetun pohjan päälle, ja paista 180-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia eli kunnes massa on hyytynyt. Anna jäähtyä rauhassa. (Parasta jääkaappiviileänä.)

Muuta makusteltavaa...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...