Nokkossoppa, työtapaturmia nolla!

Tuossa viikko tai pari takaperin Aleksi lahjoitti omin kätösin keräämiään vuohenputkilehdyköitä, mikä sai allekirjoittaneenkin intoutumaan keväisestä kasvinkeruuretkestä. Sama kaveri neuvoi katsastamaan joko vuohenputkea tai nokkosta, jotka kuulemma ovat tässä olleet ajankohtaisimpia sadontuottajia. Luonnollisestikin nuoret kevätkesän lehdet maistuvat maukkaimmilta!


Tämmöisiä tuli poimittua. Tai pikemminkin saksittua (näpit turvaan).

Ohessa hedelmä-myslileipää. Tjsp.
Helatorstaina potkaisinkin pyöräretken tiimoilta itseni myös pienelle metsästyskierrokselle. Ja bongasin kuulkaa välittömästi ehkä suurimman koskaan Suomessa näkemäni perhosen. Hullun kirkkaan värinenkin, varmaan oli juuri kuoriutunut. Ja, ja, ja... sehän oli nokkosperhonen! Aika suorasukainen vinkki luontoäidiltä. :P :D Ihan muutaman askeleen päästä löytyikin hyviä pieniä nokkoskasvustoja. Kerääminenkin oli helppoa kuin heinänteko: saksilla varsi poikki ja kevyellä saksiotteella versopätkä kangaskassiin. Ei yhden yhtä nokkosenpistoa!

Nokkoset kokkailin keitoksi, vaikka olisin oikeastaan halunnut leipoa ne leipään. Ehkäpä sitten ensi kerralla, jos saisi tässä pakastimen leipävalikoimaa ensin hieman purettua. Nokkoskeittoa pitää muuten ilmeisesti aina verrata pinaattikeittoon. Tyyliin "niinku pinaattikeitto, mutta ei kuitenkaan". No okei, tyypillisimmillään sekä pinaatista että nokkosesta tehdään samaan valmistustapaan ja samaan maustamiseen perustuvaa vihreää soppaa. Voi siis näyttää samalta. Freesit nokkoset antavat kuitenkin tuoreen ja selkeän oman makunsa. Kyllä tätä kelpasi ryystää. Om nom nom!


Nokkoskeitto kahdelle

1 litra nokkosenlehtiä (keväällä, nuoria!)
1 litra vettä
1 tl suolaa

1 rkl rasvaa
1 rkl vehnäjauhoja
6 dl vettä
0.5-1 kanaliemikuutiota
timjamia
meiramia
1 dl (Emmental)ruokakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhdo nokkoset useassa vedessä, ja nypi sitten lehdet ainakin paksummista varsista. (Itse jätin kyllästyttyäni notkeammat varret ihan sellaisiksi vaan.) Kiehauta litra vettä, ja lisää sinne sitten teelusikallinen suolaa ja tietysti ne nokkoset. Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä 5-10 minuuttia, ja kaada sitten vesi pois. Huuhdo nokkoset kylmällä vedellä. Silppua tai erottele lehtiä tässä vaiheessa jollain konstilla (ettet kohta heitä niitä pataan ihan könttänä vaan).

Kuumenna rasva padassa, ja heitä nokkoset joukkoon. Töki niitä jokunen minuutti, ja lisää sitten jauhot. Töki lisää, ja kaada joukkoon sitten vesi, liemikuutio(pala) ja yrtit. Näytä sopalle tässä vaiheessa sauvasekoitinta, mikäli tarvis. Keittele sitä sitten vielä viitisen minuuttia ja lisää lopuksi ruokakerma. Tarkista ihmeessä myös suola ja pippuri, ja nauti keitto hyvän leivän kera.

Katkarapu-fenkolikastike sitruunasoodasidukalla

Pidän suurena mysteerinä sitä, ettei tuore fenkoli (siis se mukula-mokkula) ole suositumpi, käytetympi ja muutenkin tutumpi kasvis. Sehän on ihan hiton hyvän makuinen! Ihanat aniksen aromit ja raikkaus. Ehkä sen sellerimäinen ulkomuoto hämää ja karkoittaa tavan tallaajan? Vai eikö normaali ihminen (köh köh) ole yhtä ihastunut makuun kuin meikäläinen?

Ja nyt muuten kun tuli selleristä puhe, täytyy sanoa, että kaiken maailman sellerit ja purjot ovat minulle lapsuuden traumojen vuoksi punainen vaate. En ole koskaan noita ostanut. Ehkä pitäisi? No nyt kun se on tähän kirjoitettu, taidankin ottaa tehtäväkseni haastaa itseni asian suhteen. Kenties nuo kaverit maistuvat nykyiselle minälle oikein valmistettuina? :)


Mutta nyt jorinat seis. Kaupassa oli hyvännäköisiä seller.. eikun fenkoleita sopuhintaan, ja paritin ne pakastekatkarapujen kanssa herkulliseksi muhennosmaiseksi kastikkeeksi. (Nyt muuten vasta tajusin miksi annoskuva näyttää niin raikkaalta. Koska se kastike ei peitä ainesosia vaan on pikemminkin piilossa lautasen pohjalla. Ihana maukas kastikeosa näkyy kuitenkin todistettavasti alemmasta pannukuvasta!) Sairaan hyvää! Kastikkeeseen toi pienen erikoissäväyksen sitruksisen makuinen siideri. Sain nimittäin Sinebrychoffilta pienet keväiset sidukkamaistiaiset, ja paitsi naukkailuun, siideri sopii mainiosti myös ruoanlaittoon ja leivontaan.

Tässä käyttämäni Golden Cap Lemon Soda Cider on siis maustettu sitruunaruoholla. Kastikkeeseen maltoin laittaa sitä desin verran. Loput 3.5 dl tuli nautittua klassisempaan tapaan. Lasista juoden siis. Ja täytyy sanoa, että oli hyvää. Makusiiderit eivät ole yleensä minun juttuni... Lähinnä koska tyypilliset makutarjokkaat, kuten esanssinen mansikka tai ananas, ovat parin kulauksen päästä inhoittavia. Tämä taas on raikas ja maukas, mahtava kesäjuoma!


Tässä poristaan vielä pannulla.

---

Katkarapu-fenkolikastike

1 kpl (300 g) fenkoli
1 iso porkkana
1 tl oreganoa
0.5 tl anista

1 dl lemon soda -siideriä (Golden Cap)
1 dl (Emmental)ruokakermaa
200 g pakasteherneitä
100 g kirsikkatomaatteja
200 g katkarapuja
mustapippuria

Pilko ja siivuta fenkoli ja porkkana. Kippaa ne kuumalle pannulle öljytilkan kanssa, ja ripottele päälle myös oregano ja anis. Töki fenkoli- ja porkkanapaloja lastan avulla käännellen siten, että ne saavat kuullottua semikypsiksi. Tämä vie ehkä viidestä kymmeneen minuuttia.

Lisää pannulle sitten sitruksinen siideri. Hetken kuumennuksen jälkeen voit jo lisätä ruokakerman, pakasteherneet ja kirsikkatomaatit. Anna ainesten nyt kuumeta ja hautua hetki kannen alla. Viimeisenä lisätään ne katkaravut, joiden ei tarvitse kuin lämmetä ja homma on valmis. Mausta vielä mustapippurilla (suolaa tuskin tarvitset, mikäli sitä oli katkaravuissa ja maustetussa ruokakermassa). Tarjoile ohran tai riisin kera.

Japanilainen appelsiini-inkiväärilohi

Kävin huhtikuussa lomailemassa Japanissa, ja tämä ensivierailu teki niin suuren vaikutuksen, että ei tule takuulla jäämään viimeiseksi. Osaka oli mitä vieraanvaraisin ja viehättävin kohde! Upeita juttuja tuli nähtyä ja koettua. Ja maistettua!


Matkan myötä uskallan nimittää tässä esittelemäni annoksen japanilaiseksi, vaikken siihen mitään japanilaista reseptiä suoraan käyttänytkään. Mutta annoksen koostamistapa, ainesosat, makumaailma ja fiilis ovat niin japanilaisia kuin nyt Suomessa kotikokkailevalta pohjoismaiselta juntilta irtoaa! :) Ja mielestäni onnistuin tavoittamaan sen mitä lähdin hakemaan.

Vakuumipakattuna ostettu lohi oli siis pakko kypsentää. Mutta maustin sen erään Japanissa maistamani kala-annoksen tapaan appelsiinilla, inkiväärillä ja soijalla. Hullun hyvä makukombo! Riisin keitin ja maustin sushiriisin tapaan. Ja kyllä kotikyökissä puuroriisi, normietikka ja sokeri riittävät mainiosti. (Riisiviinietikalla, sushiriisillä yms. hifistelyt säästän niihin vanhuudenpäiviin, kun tiedän enemmän ja tienaan enemmän.)


Tämä söpö kulho kulki matkalaukussa Japanista aina kotiin asti.
Toisella reunalla kisu, jonka epäilemättä tulette näkemään myöhemmin.
Annoksen kruunasivat Japanista tuomani wakame-leväslaissit, joita oli nousevan auringon maassa lähes joka aterialla jossain muodossa. Kuivattu wakame tuoreutuu nopeasti kuumassa vedessä, ja tuloksena on vihreää herkkua. Nam nam nam. Luulin pihiydessäni ostaneeni jotain huippupieniksi murustettua halpisversiota, mutta nämä pikkukikkareet muuttuivat vettä imaistuaan juuri sen kokoisiksi, mitä ne rafla-annoksissakin paikan päällä olivat. Tsekkasin muuten juuri netistä, että kyllä wakamea Suomestakin saa, vaikkei tietenkään Japanin hinnoilla.

Tuli kyllä niin hyvä mieli kuin söin tätä safkaa. Maut ovat tosi primaa, ja Japanin matkan hyvät fiilikset täyttivät taas pään. Ja arvatkaas miten muuten keksin kypsentää pienen kahden hengen kala-annoksemme...


Alakulmassa wakame-pussukka, ja epäilyistäni huolimatta mustanpuhuvat
muruset muuttuivat kuvan lupaamiksi leveiksi vihreiksi suikaleiksi!
Japani, nousevan auringon ja lunastettujen lupausten maa... :)

---

Japanilainen appelsiini-inkiväärilohi (kahdelle)

200-300 g lohta
soijakastiketta (reilu loraus)
appelsiinin kuoriraastetta
inkivääriä raastettuna

2 hengen annos puuroriisiä
vettä (riisin ja veden suhde noin 2:3)
1 rkl etikkaa
3 rkl vettä
2 tl sokeria
1 mm suolaa

Kuutioi lohi suupalakokoon, ja heitä kuumuutta kestävään muovipussiin. (Tarkista pakastepussin merkintä, useimmiten kestävät noin 110 asteen lämmön, eli saa keittää huoletta.) Lorauta pussiin myös soijakastiketta, ja raasta sinne rohkeasti appelsiinin kuorta ja inkivääriä. Appelsiinin kuoresta noin neljännes riittää hyvin, ja inkiväärinloputkin heität pakkaseen odottelemaan seuraavaa käyttökertaa. Purista pussista turha ilma pois ja solmi suu. Hiero mausteaineet tasaisesti jokaiseen kalapalaan ja levitä palaset tasaisesti pussin pohjalle.

Pese riisiä kylmän veden alla. Sitten vesi ja riisi kattilaan kiehumaan. Ja siihen se lohipussi kevyesti päälle. Anna riisin ja kalan kiehua, hautua ja kypsyä keskenään kannen alla 15 minuuttia. Älä sohi tai hämmennä. Nosta sitten kala pois ja tarkista riisin kypsyys. Tarjoile sopivien lisukkeiden kanssa (tuoreutettua wakamelevää tai makisusheista tuttua palasteltua noriarkkia, raasta pieni etikkainen juuresraaste ja/tai ripottele riisin päälle vaikka paahdettuja seesaminsiemeniä). Popsi puikoilla!

Äitienpäiväbrunssi parvekkeella

Kevät on kenties parasta brunssiaikaa. Keväinen aamuaurinko ja vihdoinkin lämmenneet säät kun houkuttelevat ainakin minua ottamaan ilon irti heti päivän alkaessa. Ja vapaapäivän rentona aamuna brunssikattaus parvekkeella tai takapihan terassilla on ilon irti ottamista tehokkaimmillaan! Tällaisen alun jälkeen ei loppupäivällekään jää muita vaihtoehtoja kuin olla I-LOI-NEN!


Äitienpäivän kunniaksi brunssiaamiaisemme sai juhlavuutta tiramisun innoittamasta vihreällä teellä maustetusta misukasta. Eli keksejä ja kerma-jugurttivaahtoa kerroksittain, hienoisesti appelsiinilla mausten. Suussasulava sunnuntaiherkku! Suolapalana taas maisteltiin uusinta maissileipäviritelmääni, joka onkin tähän mennessä onnistunein. Maustamisessa hieman chiliä ja kevätsipulia. Täysosuma!

Edellisten lisäksi aamusella maistui vihreä tee, joka misukan tapaan valmistettiin aina Japanista asti tuodusta jauhemaisesta vihreästä teestä. Mansikat, viinirypäleet ja kirsikkatomaatit tekivät myös kauppansa, ja maisteltiinpa hieman Alpron mansikka-raparperi- ja vaniljajugurtteja erikoisemman muromyslinkin kanssa. (Murot toin Japanin sijaan vain Puolasta asti. Viljaiset murut ovat karpaloilla maustettuja ja niissä on hurja ravintokuitupitoisuus: 31 g / 100 g. Merkki on Sante, tuokaa mulle näitä laukullinen, jos olette menossa Puolaan! Anyone?)




Niin, ja jos ei muutoinkin olisi tuhat syytä muistaa ja kiittää äitiä, kiittelen omaani myös maissileivän paistovuoasta. Koko, muoto ja käyttäytyminen sopivat täydellisesti tämän kokoiselle maissileipätaikinalle. Siinä missä maissileivän vuoka oli uunissa neitsytmatkallaan, punainen leipävuoka on pinnoitteen kärsimien vaurioiden vuoksi eläköitynyt ja siirtynyt uudelle uralle. Kuten kuvista huomaatte! Elämän kiertokulku koskettaa myös keittiötarvikkeita!


Pöytä on katettu (parvekkeelle)! Vaan missä lautaset? :D


Löytyiväthän nekin. Ja vielä pikaräpsy ennen kuin päästiin maistelemaan.
Tämä brunssipostaus on Blogiringin ja Alpron kanssa yhteistyössä toteutettu, ja pääsin testaamaan Alpron jugurttihapatettuja tuotteita. Kasvipohjaisina nämä sopivat moniin erikoisruokavalioihin, ja tuotannon vaiheetkin vaativat vähemmän resursseja esimerkiksi maitotuotteisiin verrattuna. Tekevät siis hyvää sekä massulle että ympäristölle. Paitsi sellaisenaan, ne toimivat myös ruoanlaitossa, kuten aamiais- ja brunssirintamallakin on todistettu. Viime viikolla Lauran tähden brunssilla herkuteltiin rosmariini-juustotangoilla, mustikkalätyillä ja raikkailla smoothieilla. Rosmariini on yksi suosikkiyrteistäni, (kaikkihan ne on) joten Lauran houkutteleva resepti saattaa päästä hyvinkin pian testiajolle. Ensi viikon kattausta taas jäädään odottelemaan Soul Kitchenin Annalta. Kutsunkin teidät kaikki kuokkimaan kanssani paitsi Annan, myös muiden brunssiviestiin osallistuvien Blogirinkiläisten aamupalapöytiin! ;)

---

Maissileipä

2.5 dl polentajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl chilihiutaleita
0.5 tl suolaa
2 rkl kevätsipulia (minulla kuivattua)

2 dl Alpro Mild & Creamy maustamatonta jugurttia
1 dl vettä
2 munaa
3 rkl öljyä
(kuivattuja kirsikkatomaatteja tms.)

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Mittaa toiseen kulhoon jugurtti ja vesi, ja sekoita joukkoon myös munat ja öljy. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset keskenään. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, ja kaavi se voideltuun vuokaan (noin 20 x 25 cm). Painele leivän pinnalle halutessasi kuivattuja kirsikkatomaatteja. Myös tuoreet pikkutomaatit tai aurinkokuivattu tomaatti käyvät loistavasti. Paista leipää 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leikkaa ruuduiksi.






Vihreä tee -misu

(jauhemaista) vihreää teetä
2.5 dl Alpro Airy & Creamy kermaa
2 dl Alpro Mild & Creamy vaniljajugurttia
appelsiinin kuorta raastettuna
12 kpl savoiardi-keksejä

Valmista vahvanmakuinen vihreä tee etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä. Vaahdota kerma ja sekoita siihen vanijajugurtti. Raasta joukkoon makua tuomaan appelsiinin kuorta, noin neljännes hedelmästä riittää.

Kasta keksit vihreässä teessä, ja lado niitä kuusin kappalein sopivankokoisen astian pohjalle. Levitä keksien päälle reilu kerros kerma-jugurttivaahtoa. Asettele sitten vaahtokerroksen päälle loput keksit, vihreän teen kautta taaskin dipaten. Levitä uusi kerma-jugurttikerros, ja herkku on viittä vaille valmis. Anna misun lepäillä jääkaapissa yön yli, ja koristele se juuri ennen tarjoilua ripottelemalla päälle jauhemaista vihreätä teetä.

(Huom! Kerma-jugurttitäytettä riittää koko "täysimittaisen" misukan tekemiseen, eli 24 kpl:een keksipaketille. Meillä tehtiin kuitenkin vain "puolikas" misu, ja täytettä jäi myslin kera iltapalalla maisteltavaksi! Peliliike!)


Yhteistyössä Alpro.

Voi tuota meidän pikku äitiä...

Täältä se taas tuli: äitienpäivä. Nyt sinne valkovuokkopusikkoon kimppua kokoamaan! ;) Ja ehkä äitiä hemmotellaan herkkuaamiaisella tai vaikkapa keväisellä kahvipöydällä!

Kaunista Äitienpäivää!

Tällaisen avattavan 3D-kortin askartelin omalle äidilleni. Taustasomisteena juuri korkattu Memoirs of a Geisha (jos niin voidaan sanoa elämää nähneestä kierrätyskirjasta). Kirja onkin upottanut koukkunsa heti alkusivuilta!

Tänään kiitetään ja hemmotellaan äitejä... :)