20.7.2014

Nyhtämätön possu

Morjensta vaan, muistaakohan kukaan enää semmoista juttua, että possun kasslerista voi valmistaa muutakin kuin taivaallisen herkullista ja monikäyttöistä nyhtöpossua? Tai että on muitakin maustamisvaihtoehtoja kuin makean savuinen BBQ?


Toisilla ruokablogaaneilla ruoat jäähtyy, kun kuvia räpsitään ennen syömistä.
Mulla oli haasteena löytää aterialta jääneistä rippeistä kuvauskelpoista possua.

Oma pikku possuseni sai kypsyä uunissa vähän rivakammin, ja mausteeksi Meidän keittokirjan inspiroima rosmariini-inkivääri-mausteseos. Ei siis marinadia vaan dry rub… Mitä se on suomeksi? Kuivahieronta? :D Tai pitkästi ja tylsästi kuiva lihan pintaan hierottava mausteseos. Aika kuivaa…

Mutta kypsä kassler ei todellakaan ollut kuivaa, vaikka pääsikin lämpenemään aiotun astemäärän ylitse… Rosmariinin ja inkiväärin kombo oli piristävää vaihtelua, ylipäänsä rosmariinia on ihan turha säästellä vain lampaan kaveriksi. Ja nimenomaan kuivattu rosmariini sopii siihen kasslerin pintaan täydellisesti, koska samalla kun rosmariini maustaa lihan, lihaneste ja rasva maustavat rosmariinin. Lopputuloksena on siis mehevä paisti, jota ympäröi aromaattinen ja pehmeä yrttipinta. Luvattoman herkullista!


Joku kuva koko kassleristakin. Ja tuhdin rosmariinisesta pinnasta!

Talvella tarjoilisin kasslerin kanssa ehdottomasti uunissa pehmitettyjä omenalohkoja, mutta kesällä seuraksi sopii tuore nektariini. Hyvä kaveri rosmariinille! Juomapuolesta vastasi Crowmoor Country Cider Still, jota sain kesämaistiaisiksi Crowmoorilta. Tämä kuiva omenasidukka on hiilihapoton, ja se myydään hanapakkauksessa. Aika jännittävä tuoteuutuus, jossa minusta omenan oma maku tuli paremmin esiin. Ja juoman väri ei ollut sellainen peruskellertävä tai ruskea, vaan pikemminkin punaiseen päin taipuva oranssi. Nättiäkin!



Rosmariinipinnoitettu kasslerpaisti


700 g porsaan kassleria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 tl jauhettua inkivääriä
3 tl kuivattua rosmariinia

Nosta kasslerkimpale huoneenlämpöön. Sekoita mausteet keskenään, ja hiero ja painele ne kauttaaltaan kasslerin pintaan. Anna lihan maustua ja lämmetä huolella (paistopussissa, jonka käyttäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä).

Tökkää paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, ja lykkää paisti uuniin. Käännä lämpötila 150 asteeseen. Kypsää ja valmista oli tarkoitus olla kasslerin saavutettua 75 asteen sisälämpö, mutta hälyttävä digitaalinenkaan lämpömittari ei auta, jos häivytään pikakauppareissulle. Mutta 82-asteiseksi päässyt liha ei kasslerin tapauksessa suinkaan kuivu pilalle, vaan tuloksena oli edelleen herkullisen mehevä paisti!

17.7.2014

Kaiken hyvän alku ja juuri

Lämpimät kesäilmat tuntuvat sopivan hyvin leivän leipomiseen. Ja en nyt tarkoita nauttineeni erityisen paljon kuuman uunin hohkaamasta lisälämmöstä, vaan viittaan siihen, että ainakin meilläpäin hapanjuuri totteli oikein nätisti vienoja toiveitani. Selitykseksi kelpaa sää, riittävä aika tai mikä vain.


Ennen.


Jälkeen.

Ja minkäköslaista leipää syntyi? Pelkän ruishapanjuuren voimin kohotettua maltaista limppua, jossa jauhoista jotakuinkin puolet on ruista ja puolet vehnää. Tummaa näköä ja makua voimistaa kaljamallas, jota voisi jatkossa käyttää enemmänkin. Leipätaikinaa maustamaan heitin myös jauhettua inkivääriä, mutta ei sitä kyllä valmiista leivästä tunnistettavasti maista.

Toiseen isoista limpuista heitin myös kandeerattuja inkiväärikuutioita, mikä oli ainakin omasta mielestäni hyvä peliliike. Tosin välillä tuntuu, että olisi syytä lopettaa sattumien heittely leipätaikinaan ihan vain siitä syystä, että näyttää aika typerältä, kun aikuinen ihminen syö leipäänsä kurkkien vähän väliä voileivän alapuolta. Ja käännellen leipäsiivua haukaten välillä palan sieltä ja toisen täältä. Ja taas kurkkii pohjaa... Kaikki tuo vaiva, jotta varmastikin viimeisen suupalan kohdalle jää ainakin yksi herkkusattuma, tässä tapauksessa inkiväärikuutio.


Pikkuleivät. Eli sämpylät.

Ja tällainen leipä vaatii toki aikaa, jotta juuri tekee tehtävänsä ja maku kehittyy. Mutta taikina pärjää suurimman osan ajasta hienosti ihan itsekseen! Yhteistä aikaa sinun kanssasi se vaatii lähinnä paistopäivänä.


Hapanleipä

(2 isoa limppua)

1. aamu
1 dl ruishapanjuurta
1 dl ruisjauhoja
1 dl vettä
1 dl kaljamaltaita
1 dl kiehuvan kuumaa vettä

Sekoita isoon leivontakulhoon hapanjuuri, ruisjauho ja vesidesi. Peitä kevyesti muovikelmulla tms. ja jätä huoneenlämpöön. Mittaa kahvikuppiin kaljamaltaat, ja kaada niiden päälle kiehuva vesidesi. Sekoita ja jätä jäähtymään. Kippaa mallasseos jossakin vaiheessa taikinakulhoon.

1. alkuilta
1 dl vettä
1 dl ruisjauhoja
3 tl jauhettua inkivääriä

Sekoita vesi, jauhot ja leipämausteet taikinaan, ja jätä kulho taas kevyesti peitettynä huoneenlämpöön. Tarkasta tilanne ennen nukkumaanmenoa, ja mikäli kulhossa on reippaasti eloa, voi sen siirtää unten ajaksi jääkaappiin rauhoittumaan.

2. aamu
5 dl vettä
1 rkl suolaa
2 rkl siirappia
7 dl ruisjauhoja
noin 8 dl vehnäjauhoja
(valinnainen: 1 dl inkiväärikuutioita per limppu)
(valinnainen: siemeniä leivän pintaan paineltavaksi)

Mittaa ja sekoita ainekset listan järjestyksessä taikinanalkuun. Vaivaile minkä viitsit. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunti tai pari.

Muotoile ja leivo taikina leiviksi. Siitä syntyy mukavasti kaksi isoa limppua tai vuokaleipää. (Itse lohkaisin niistä vielä kolme sämpylää, jotta saatiin maisteltavaa suoraan uunista.) Kohota liinan alla ainakin tunti.

Paista leipiä 250 asteessa 5 minuuttia, ja laske lämpötila sitten 225 asteeseen. Kypsää on noin 35 minuutin kuluttua. Kopauta pohjaa; valmista on jos kumisee nätisti. Isot limput jäähdytetään ritilällä ennen leikkaamista. Sämpylöiden kimppuun pääsee heti (ja niillehän riittää noin 10 minuuttia 225 asteessa).


Kerrankin leikkautui oikein nättejä ohuita siivuja pakastettavaksi.
Alimmassa kuvassa inkiväärilimpun sattumia.

14.7.2014

Ylemmyydentunnon palauttava vihersmoothie

Tämä postaus on kaikkea sitä, mitä en blogiini halua. Mutta postaan siltikin. Ihan vain jakaakseni jutun, joka kaikesta ärsyyntymisestäni huolimatta on erittäin hyödyllinen.


En viitsinyt suotta tarkentaa.
Mikä epäilemättä on juomalle eduksi.

Postauksen aiheena on siis vihersmoothie tai mikälie. Smoothie tai fruitie, joka on inhan vihreä ja terveellinen. Aika ruma, mutta kylläkin hyvänmakuinen. Eipä se muuten olisi alas mennytkään, maku on tässä keittiössä aina kärkikriteerien joukossa.

Mutta mutta. Tulee päiviä ja aamuja, jolloin sielu ja kroppa kaipaavat raikastusta. Aitoa tai näennäistä. Tämä lusikoitava juoma auttaa molemmilla tavoilla. Maistuu raikkaalta ja tekee hyvää. Piristää ja virkistää. Herättää ja antaa myös mahdollisuuden nousta jalustalle niin hyväätekevän setin nauttimisesta. ;)


Vihersmoothie

(iso annos)

1 kurkku
1 kesäkurpitsa
1-2 prk säilykeananasta mehuineen
hirveästi tuoretta minttua

Pilko kurkku sekä kurpitsa, ja heitä kaikki kamat blenderiin. Lusikoi naamaan, tai laimenna vedellä juotavaan koostumukseen.